|
Kira | Osku | Vinki
Kira - Frostwood English Rose
 Meistä koirista äänessä olen ensin tietenkin minä, Keski-Suomen ruusu, Frostwood English Rose, eli Kira vaan. Emäntä sanoo, että melko piikkinen ruusu välillä. Mutta minkäs minä sille voin, että lenkkipolut ovat vain meitä varten, ei täällä maalla ainakaan koskaan muita lenkkeileviä koiria näy ja jos näkyy niin… no, joskus saattaa vähän mopo karata käsistä. Näin nätin tytön on oltava tarkkana. Ja eihän vika ole minussa, jos muut koirat änkee mun tontille. Eli paria metriä lähemmäs. Kaupungissa, koulutuskentillä ja kisoissa pärjään hyvin, kun koiria on niin paljon, että en millään viitsi kaikkia läksyttää. Mutta kun tutulla reitillä kotona tulee joku kylärakki ehkä kerran kuussa vastaan, ni meinaan vähän hiiltyä.
Mehän ollaan Oskun kanssa lähtöisin Espoosta. Mutta sitten meidät kotiutettiin Savoon, Mikkelin kylään ja sittemmin vielä keskelle korpea, Hankasalmelle. Muistan ekat päivät täällä maalla. Oli syksy ja kun ilta tuli, niin ulkona pimeessä oli kovin jännittävää näinkin kovalle likalle, kun mä. No, me ratkastiin Oskun kanssa ongelma sillee, että juostiin eri suuntiin ja haukuttiin. Ei nähkääs ole katuvaloja… Muuten tämä maalaiselo on aika lepposta, on oma piha ja ovesta voi kulkea sisään ja ulos haluamaansa tahtiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että huonolla kelillä ulkoilen vain pakolliset ja vasta iltapäivän puolella ja hyvällä ilmalla pötköttelen auringossa seinustalla. Lenkille lähden kyllä säällä kun säällä.
Mä oon aina ollu tosi söpö, ihmisten lellikki ja hyvä lasten kanssa. Teen niinku sanotaan, ihan oikeesti käyn lähes ihmisten ajatuksella. Olen kuulemma hyvin kasvatettu ja paljon ollu kaikessa mukana. Mun tärkein homma on pitää huolta Oskusta, mikä kyllä on aika mahdotonta, ja pitää hevostallin hiirikanta kurissa. Sekin on kokonaan jääny mun harteille, Osku vaan haahuilee jossai tai nukkuu heinäkasassa. Sillä leikkaa vähän hitaasti. Olen siis ihan pehmo ja älyttömän lutunen, mutta sitä ei saa kertoo kenellekään, ettei kovan kimman imago kärsi.
Mun lempparihommia on tokoreenit, keppien haku ja kanniskelu, narunvetokisat, reviirien tarkastus eli lenkkeily, kesällä uiminen, saunominen vaikka joka ilta sekä ihmisten vieressä nukkuminen. Ai niin ja syöminen, siinä oon kans tosi hyvä. …Paheita… onko niitä? Ei tuu mieleen muuta kun kesäinen kivien kaivaminen ja kanniskelu. Sillon en nää, en kuule, vaikka äiskältä meinaa vähän käpy aina palaa… ei kuulemma tee hyvää hampaille.
|
