|
Kira | Osku | Vinki
Osku - Frostwood Orlando
 Ai mä? No, mä oon Osku. Osku vaan. Kait mulla joku hienompikin nimi on, mutta mä en oo nii tarkka. Ei nimittäin meikäläistä paljo huolet tai ressi paina. Mulla on ruskeet mantelisilmät ja niillä pääsee kuulkaa monesta pälkähästä.
Kira tuossa kertoili paheista. Kovin jäi lista lyhyeksi. Mulla niitä kolttosia taitaa olla vähän enemmän, kun emännän tuli niistä mieleen alottaa tän mun jutun kirjotus. Iän myötä oon kuulemma vähän rauhottunu, mutta myöhemmällä iällä olen myös keksiny pari juttua lisää! Olen vähän uhkarohkea luonne. Se liittyy noihin saamarin kopukoihin, joita meidän pihassa asustaa. Ne syö kaikki herkut niinku kuivat leivät ja porkkanat. Ei ne oikeesti mun herkkuja oo, mutta onhan niitä syötävä, ettei konit saa kaikkia. Sitte ne lällättää mulle ja juoksee kovaa. Sitte mun jalat vaa vie mut ajamaan niitä takaa ja suu käy sitä tahtia, etten kuule, ku mua ”kauniisti huudellen” kutsutaan pois tarhasta. Tässä kävi sitten päivänä muutama nii, että Valtte potkas mua nuppiin ja älli lähti. Hyvä kuulemma ettei menny henki siinä samassa. Lääkärireissuhan siitä tuli, mutta nyt olen siitä kohti, eli otsasta entistä ehompi. Olen onneksi sen verran viksu, että olen keksinyt muuta tekemistä tuon hevosten ajamisen sijaan, vaikka joskus kyllä meinaa lipsahtaa…
Mä oon aina ollu kiinnostunu lentoliikenteestä. Ku asuttiin kaupungissa, ni kiinnostuksen kohteena oli lokit. Täällä maalla vaihdoin sitten vähän jalompiin eläimiin, joutseniin. On kuulemma melko hupaisan näköistä, kun sinkoilen hirmu kyytiä sinne tänne, kun niitä lentää pihan yli. Viimeisin harrastus on kuitenkin oravien bongailu. Hupaisan näköstä tämäkin. Mut tästä äiskä tykkää! Saatan nimittäin kesäaikaan istua tuntikaupalla pihapuiden alla ylös tuijottaen ja välillä juoksen toisen puun alle. Vähän tässä hommassa täytyy haukkua, mutta muuten tää on loistohomma, kun en jouda juosta kauemmas pihasta. Joskus nimittäin täytyy kipasta kattomaan vähän kauemmas, että mitä siellä näkyy. On tää oravahomma vähän jännittävääkin, sillä ku juoksee kovaa ja kattoo samalla taivaalle, ni voi törmätä vaikka puuhun. Talvella hoitelen tätä hommaa sisältä käsin sohvan kaiteelta ja meen ulos vaan tarvittaessa.
Mulla on lapsiakin. Mahottoman nättejä, niinku äitinsä… kyllä meitsi tietää miten nekin hommat hoidetaan. …Mä maalaispoika oon… Mä olin kuulemma lapsena vähän hassu. Kannoin aina vessaharjan ihmisten sänkyyn, ku ne oli pois kotoa. Herkkua oli myös mustekynät ja kaikki tietokoneen johtoihin liittyvät liittimet, kännykän laturin johdonpäät sekä teippirullat. Oma lukunsa oli myös sanomalehtien repiminen.
Mua pidetään vissiin vähän yksinkertaisena, mutta oikesti se on älykkyyttä ja tapa päästä vähän helpommalla. Luotan kyllä Kiran huolenpitoon aika lailla. Nimittäin sillon, kun Kira ei oo kotona, pysyttelen minäkin lähellä muita, seurailen ihmisiä ja olen muutenkin kunnon ”seurakoira”. Ehtiihän sitä seikkailla sitten vähän myöhemminkin…
|
