-tervetuloa meille!

Pennun kehitys  |  Pennun kasvatus  |  Pentugalleria  |  1. pentue

Pennun kasvatus

On hyvä muistaa, että koiran kasvattamisen avainasioita on järjestelmällisyys, johdonmukaisuus, selkeys ja maltti. Kun puhutaan kouluttamisesta, on muistettava lisäksi, että riippumatta koiran iästä, kouluttamishetket ovat koiralle yhteistä kivaa tekemistä ihmisen kanssa. Näin sen ainakin pitäisi olla!

KOTIINTULO. Luovutusikänen pentu on usein reipas ja sen on melko helppo tottua muuttuneeseen ympäristöön. Jos kotona odottaa toisia koiria, on totuttaminen uuteen lauman jäseneen syytä tehdä varoen, vaikka koirat tiedettäisiinkin sosiaalisiksi. Anna pennun tottua paikkoihin rauhassa ja muutenkin kasvatuksessa muista, että se on vielä vauva ja hieman myöhemminkin vielä aivan kakara. Anna pennun nukkua ainakin ensimmäiset yöt lähelläsi, vaikka omassa pedissään sänkysi vieressä. Se, että yletyt silittelemään pentua tai antamaan kätesi ”unikaveriksi” pennun viereen ikävän yllättäessä yöllä, voi olla todella merkityksellistä koti-ikävää potevalle pennulle. Pennun leimautuminen sinuun on yhteistyönne edellytys. Anna aikaa myös itsellesi tutustua pentuun. Tee mukavia asioita, kuten ulkoilua, oleskelua pennun kanssa, anna sen nukkua sylissäsi ja juttele sille. Yhdessäolo on virikkeitä tärkeämpää ensimmäisinä päivinä.

OMAT KOIRAT. Totuta pentu varovasti kotona odottaviin toisiin koiriisi, vaikka koirasi olisivatkin normaalisti kilttejä ja rauhallisia. Uusi tulokas saattaa aiheuttaa hämmennystä vanhemmissa koirissa, eikä ole kovinkaan kummallista, jos aikuiset koirat eivät heti pidä pennusta. Tutustumisen voi aloittaa vaikka tutustumalla pennun hajuun; käsissäsi, autossa tai jalanjälkiin ulkona. Muita vaihtoehtoja ovat tutustuminen vaikkapa portin läpi tai yhdessä ulkoilemalla. Mieti tutustumistilanne siten, että se olisi mahdollisimman neutraali: paikalla ei olisi mitään puolustettavaa, kuten luita tai leluja tai että pentu ei ilmesty paikalle juuri ruoka-aikaan. Jos aikuinen koira komentelee tai kurittaa pentua, siitä voi kieltää, siitä, että vanhemmat koirat eivät koe pentua uhaksi asemalleen oman käytöksesi vuoksi. Käytännön keinoja välttää mustasukkaisuudesta ja lauman muodostumisesta aiheutuvia ongelmia on esim. antaa vanhemmille koirille ruoka aina ensin ja tervehtiä lauman vanhat jäsenet aina ensin kotiin saavuttaessa.

LEMPINIMI. Juttele koiralle paljon ja toista myös nimeä usein; ystävällisessä ja positiivisessa hengessä. Eli nimen kuullessaan koiralle täytyisi syntyä positiivinen mielleyhtymä. Nimeä ei siis käytetä komentamiseen ja karjumiseen.

SISÄSIISTEYS. Pennulla ei ole pidätyskykyä, vaan sillä on hätä usein. Rakko ei ole suuren suuri, joten määrät eivät välttämättä näytä suurilta, mutta pentu ei kiusaksesi pissi tai kaki vähän silloin ja vähän tällöin. Pennusta voi nopeastikin oppia näkemään ”hädän”, vaikka se ei vielä erityisemmin osaisikaan pyrkiä ulos tai kiinnittää huomiotasi. Varmoja ulosviemisen hetkiä ovat heräämiset, hetki heti syömisen jälkeen sekä leikin tai juomisen jälkeen. Runsas ulkoilu pennun jaksaminen huomioiden nopeuttaa sisäsiistiksi oppimista.

YKSINOLO JA RAUHOITTUMINEN. Ainakin ensimmäisen viikon ajan pennun uudessa kodissa jonkun pennulle läheisen ihmisen on oltava aina paikalla. Tämän jälkeen pentua voi alkaa opettaa yksinoloon: muutaman minuutin pienistä hetkistä kohti pidempiä aikoja. Jos pentu alkaa uikuttaa tai haukkua, sen luokse ei palata, ennen kuin se on hiljaa. Rauhoittumista voi alkaa opetella heti pennun saavuttua taloon. Siihen voi myöhemmin liittää myös jonkin käskyn, mutta aluksi sen hokeminen on turhaa. Pienen koiran voi rauhoittaa syliin, isomman vaikka viereen lattialle tai sohvalle. Ihmisen täytyy olla levollinen ja ”tyyni” pystyäkseen rauhoittamaan koiraa. Myös rauhoittumista voi harjoitella monissa paikoissa, kunhan se sujuu ensin kotona.

JAKSAMINEN. Pentu väsyy nopeasti ja nukkuu paljon. Virtapiikit ovat tässä vaiheessa lyhyitä. Pieni pentu ei tarvitse, eikä sitä saakaan, lenkittää, vaan yhdessäolo ja pieni puuhastelu leikin merkeissä riittää sen aktiviteetiksi. Pennun kanssa voi toki ulkoilla niin paljon, kuin se jaksaa: jos pentu väsyy, ota se syliin ja vie sisälle lepäämään. Kun pentu nukkuu, varmista, että se saa varmasti nukkua rauhassa niin kauan kuin halutaan. Pennulla kuten myös aikuisella koiralla täytyy olla oma paikka, missä saa taatusti olla rauhassa. Ulkoilu tekee pennulle monessa mielessä hyvää: ulkona on hurjan mielenkiintoisia juttuja, liikunta tekee hyvää ja erilaiset maastot kehittävät koiran rakennetta, koordinaatiota ja lihaksia. Mahdollisuus irti olemiseen hihnaopettelun lisäksi on jo pennulle tärkeää. Pidä huoli, että pentu ei riehu liikaa isojen koirien kanssa ja että leikki ei mene liian rajuksi. Noin puoli vuotiaana koiran kanssa voi alkaa tehdä pidempiä lenkkejä, yhä koiran jaksaminen, halu ja innokkuus huomioiden. Vaikka pentu olisi ylienerginen tapaus, on fyysisen rasittamisen kanssa oltava varovainen; keksi pennulle mieluummin ”aivotyötä”, kuten temppuja tai muuta leikkiä.

LAPSET. Koira ei ole lelu ja pentua ei myöskään voi ottaa lasten vastuulle tai pelkästään lasten kaveriksi. Lapset ja koira pystyvät elämään todella onnellisena yhdessä, jos pelisäännöt ovat kaikille selvät: koira saa olla rauhassa kun haluaa ja että leikki ei mene ”överiksi” puolin eikä toisin.

LEIKKIMINEN. Toiset koirat ovat innokkaita leikkijöitä, toiset eivät niinkään. Jos koirasi on arka, kannusta sitä hetkistä, jolloin se kutsuu sinua leikkiin. Jos koirasi taas on riehakas, olisi hyvä, jos sinä voisit aloittaa ja lopettaa leikin. Opettele lukemaan koiraa, jotta voit tarvittaessa rauhoittaa tilannetta, jos koira meinaa mennä ylikierroksille. Vaatteiden tai hihnan repiminen ei ole sopivaa leikkiä, kuten ei myöskään näykkiminen, lahkeessa roikkuminen tai haukkuminen. Eri koirat tykkäävät erilaisista leikeistä: taisteluleikit, noutaminen, ”paini”, etsimisleikit tai aktivointilelut.

Varsinkin pennun kohdalla on tärkeää, että pentua ei leikitetä aivan uuvuksiin. Koiraa ei ole tarkoitus leikittää niin, että se menee ylikierroksille tai kyllästyy.

YHTEISTYÖ. Hyvä hoito, yhdessäolo ja turvallisuuden tunne ovat ehdottomia edellytyksiä koiran hyvinvoinnille ja ihmisen ja koiran yhteistyön kehittymiselle ja säilymiselle. Yhteistyön kautta ihmisen ja koiran välille muodostuu kontakti, joka on edellytyksenä koulutukselle ja oppimiselle. Omasta ihmisestä täytyy tulla koiralle mielleyhtymä ”oma ihmiseni=jotain kivaa=pidä silmällä=kontakti” -> kouluttamisen edellytys. Kouluttaminen vaatii ihmiseltä osaamista, että voisi opettaa asioita koiralle. Tarvittavia ominaisuuksia ovat johdonmukaisuus, pitkäpinnaisuus, hyvä huumorintaju ja innostus lajiin.

LEIKKIMÄLLÄ OPPII. Leikin vuoksi pennun kotiopetuksen voi aloittaa heti. Pelisääntöjen pitää olla selvät kaikille perheenjäsenille: mitä pentu saa tehdä, mitä ei, mitä käskyjä aiotaan opettaa, milloin, kuka kouluttaa jne. Yhden on otettava vetovastuu koirasta, vaikka se kuinka olisikin perheen yhteinen lemmikki. Tämä on aikuisen tehtävä, kovin nuorille ihmisille tätä tehtävää ei voi antaa. Kotiopetuksen varhaisen aloittamisen etu on myös ihmisen ja koiran välille muodostuvan suhteen syntyminen. Tämä asettaa haasteita ihmisen osaamiselle; täytyy tietää, kuinka eläimet oppivat, kuinka paljon pentu jaksaa, kuinka usein ja millä tavalla tätä kyseistä yksilöä aiotaan kouluttaa. Hyvin kasvatettu koira on yhteiskuntakelpoinen: sillä on peruskäskyt ”hanskassa”. Ne eivät tarkoita tokoliikkeitä , vaan arjessa tarvittavia taitoja. Arjessa tarvittavat käskyt ovat lisäksi usein erilaisia, kuin mitä tokossa käytetään.

SUURI MAAILMA. Ota pentu mukaan kaikkialle, mihin suinkin mahdollista. Se on todella tärkeää pennun yhteiskuntakelpoisuuden kehittymisen kannalta. Tähän liittyy myös se, että koira saa toimia yhdessä muiden koirien kanssa. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta olisi hyvä, jos koiralla olisi edes joitakin koirakavereita, joiden kanssa kommunikoida ”koiraa” ja pitää mielessä lajityypillinen käyttäytyminen. Koiran on hyvä oppia myös ohittamaan; kaikkien kanssa ei ole tarkoitus seurustella, ohittaa voi ilman suurempia tunteiden kuohahduksia. Seurustelukavereiden tulisi olla ”varmasti kilttejä”. Yleensä pentu pelkää aina jotain. Näitä pelkoja ei kohdata väkisin, vaan ajan kanssa ja riittävän etäisyyden päästä. Tilannetta ei saa tehdä liian vaikeaksi. Hyvä nyrkkisääntö on, että pennulle ei saisi tulla minkäänlaisia huonoja kokemuksia, tai niitä täytyy ainakin olla vähemmän kuin hyviä.