-tervetuloa meille!

Koulutus – kahden lajin vuorovaikutusta!  |  Pennun koulutus  |  Kuka olen?

Koulutus – kahden lajin vuorovaikutusta!

Yhteistyön edellytys on, että ihmisellä ja koiralla on suhde, jossa molemmat kuuntelevat toisiaan ja lukevat toistensa eleitä. Tällöin puhutaan kahdensuuntaisesta kommunikaatiosta. Hyvässä suhteessa ihmiselle ja koiralle on muodostunut yhteinen kieli; tällöin yhteistyö näyttää helpolta, eleettömältä, innostuneelta ja varmalta.

Haluamme, että koira reagoi johonkin merkkiimme, yleisimmin sanaan. Tämä on tarkoitus johon pyritään, siis että ”istu” -> koira istuu nopeasti, mutta opetustilanteeseen liittyy aina muutakin, kuin pelkkä käsky ”istu”. Muita läsnä olevia elementtejä ovat tunneperäinen asennoituminen sekä harjoitteluun että koiraan ylipäänsä. Jos oma asenteemme on pielessä, ei koiraa voi syyttää huonosta suorituksesta, sillä sille täytyy luoda mahdollisuus oppimiseen oikean toiminnan ja oikean tunnetilan kautta.

Kommunikaatiossa voidaan puhua myös verbaalista ja ei-verbaalista viestinnästä, jolla tarkoitetaan sanallista ja sanatonta viestintää. Jälkimmäinen tarkoittaa kouluttajan elekieltä ja tunteita ja sanallinen varsinaisia käskyjä, äänenpainoja jne. Ihminen ei luonnostaan ole viestinnässään kovinkaan ”yksinkertainen”: koira lukee lajityypillisesti ensin elekieltä, jolloin ihminen usein miten omalla toiminnallaan aiheuttaa virhesuorituksia, ei- toivottavaa käyttäytymistä tai muita ”ongelmia” erilaisiin tilanteisiin.

Tällaisesta käyttäytymisestä saattaa seurata aikamoinen noidankehä: ihmisen negatiivisesti latautunut ei-verbaalinen viestintä liittyen esim. tottelevaisuuskoulutustilanteeseen ja vaikka jonkin uuden käskyn/liikkeen opetukseen jättää koiran muistiin hyvin pysyvän jäljen siitä, millainen tunnetila tiettyyn käskyyn/toimintaan liittyy. Tämä ”ensivaikutelma” voi olla hyvin vaikeasti korvattavissa ja saattaa hankaloittaa harjoittelua myöhemmin ilman, että ihminen tietää missä ongelmassa on kysymys.

Vuorovaikutusongelmat saattavat johtaa siihen, että koira passivoituu; se yrittää välttää tilanteita, joissa ihminen kiihtyy tai käyttäytyy jopa uhkaavasti koiraa kohtaan. Koira lukee näitä sanattomia eleitä ja passivoituu entisestään, jolloin ihminen turhautuu entisestään ja negatiivinen sanaton viestintä voimistuu entisestään. Näitä tilanteita näkee usein, varsinkin jo vähän osaavampien koirakoiden kohdalla: koulutuksen alkutaipaleella ”ongelmat” johtuvat kouluttajan ”hämmästyneisyydestä”, epävarmuudesta ja osaamattomuudesta. Koulutuksen edetessä kouluttajan itsetuntemus nousee, mutta oma osaaminen ei välttämättä pysy mukana tahdissa. Myöskään kyky lukea koiraa ei ole kaikille ”sisään rakennettu taito”, vaikka onkin opittavissa. Tyypillisiä esimerkkejä ovat ”kiristyvät” käskyt, tiukka ilme ja kaavoihin kangistunut treenaus. Näissä tilanteissa koira ei ole tottelematon, vaan sillä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia oppia.

Kiinnostus koiran kanssa toimimiseen ja sen kouluttamiseen pitää olla siis aitoa ja koirasta pitää oikeasti rakastaa tai ainakin tykätä kovasti! Kiire on myös huono tekijä koiraa kouluttaessa, sillä saadaan paljon pahaa aikaan. Oman osaamisen pitää olla varmaa ja selvä käsitys siitä, mitä ja miten aikoo harjoitella. Tällöin tulosten aikaan saamiselle on hyvät lähtökohdat. Kehittymishaluinen ja riittävällä huumorintajulla varustettu aloitteleva koiranohjaaja voi välttää nämä karikot oppimalla havainnoimaan koiraa niin, että osaa ”luovia” koulutustilanteissa oikein: milloin tehtävää pitää helpottaa onnistumisen aikaan saamiseksi, milloin koiralta voi ”vaatia” jotain tiettyä osaamisen tasoa ja milloin harjoittelussa voidaan siirtyä eteenpäin. Itsensä hallinta ja pitkäjänteisyys ovat koiran kouluttamisen avaintekijöitä.

Koiran viestintä

Koira viestii eleillä. Näitä ovat korvien asento, ilmeet, hännän asento, kehon suunta ja ryhti, katse sekä näistä muodostuva yleisolemus. Eleitä tukevat ja vahvistavat äänet, mutta ääntä ennen koira on jo viestittänyt jotain kehollaan. Ääni tulee mukaan, jos koira kokee, että kehon kieli ei ole tarpeeksi voimakas esimerkiksi poistamaan koettua uhkaa. Vasta näiden jälkeen seuraa mahdollisesti fyysistä tappelua tms. Koiran elekieli on loogista ja selvää, sitä voi jokainen oppia tulkitsemaan.

Koiralla on muutamia tapoja, joilla se reagoi ristiriitatilanteisiin: aggressiivisuus, ylikierroksille menevä ”hilluminen”, passivoituminen, elekieli ja sijaistoiminnot. Nämä ovat siis koiran keinot ilmentää tunteitaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että koira turvautuu aggressiivisuuteen, väkivaltaan, vasta, kun henkinen kuormitus eli stressi on niin kova, että se ei pysty sitä enää käsittelemään. Tällöin koira voi henkisesti todella pahoin! On yksilökohtaista, miten koira tällaista kuormitusta kestää: viikkoja, kuukausia vai vuosia.