-tervetuloa meille!

Koulutus – kahden lajin vuorovaikutusta!  |  Pennun koulutus  |  Kuka olen?

Pennun koulutus

7-8 viikon ikä:

Pennun perusluottamus ihmiseen kehittyy. Kiinnostus kaikkeen on suurta, mutta jaksaminen vielä vähäistä. Tässä vaiheessa pennulle voi opettaa tämän nimen, toistamalla sitä tavallisen juttelun lomassa. On tärkeää, että nimi liittyy vain positiiviseen tekemiseen. Kun pentu tulee luoksesi ja on kiinnostunut sinusta, kehu sitä sillä se on luoksetulon ja kontaktin ensimmäinen askel. Kun pentu on vasta tulossa luoksesi, kehu sitä jo siitä! Huomaa siis pennun vielä sattumanvarainen, mutta oikeanlainen käyttäytyminen ja vahvista sitä. Muista, että koira toimii niin, kuin se kokee kaikkein kannattavimmaksi.

Tämän ikäiseltä pennulta ei siis voi vielä vaatia käskyjen ymmärtämistä tai kontaktia.

Pieniä hihnassaolo/kaulapanta/valjaat – harjoituksia voi jo tehdä.

8-17 viikon ikä:

Pentu puuhaa paljon, joten sille alkaa valjeta, että kaikki ei ole sallittua. Ole näissä ehdottoman johdonmukainen ja järkevä, tarjoa pennulle riittävästi luvallista puuhaa ja purtavaa. Tämä luo pohjaa tulevalle suhteellenne ja ohjaa perustapojen muodostumista. Tiedä itse, mitä teet ja koiralta vaadit. Muista, että sinä olet kuitenkin koiran turvapaikka ja et koskaan pelottava jättiläinen.

Muista, että et voi hokea kaikesta ei, ei, ei… Siitä menee teho ennen kuin huomaatkaan. Alussa pennun elämää voidaan helpottaa siten, että varsinkin kaikki vaaralliset asiat siirretään pois pennun ulottuvilta. Tätä voi soveltaa myös muihin pennun ihastuksen kohteisiin, kuten kenkiin. Kun ikää ja perustottelevaisuutta alkaa karttua ja sallittua tekemistä on tarpeeksi, koiran ei tarvitse keksi itse itselleen ei-toivottuja virikkeitä. Yritä siis ennalta ehkäistä ongelmat!

Tässä vaiheessa koiralle voi edelleen vahvistaa luoksetuloa ja nyt sille voi opettaa myös rauhoittumista esim. viereen, kun silität sitä rauhoittavasti. Koiralle opetetaan myös perushoitotoimia: kynsienleikkausta, harjausta, hampaiden katsomista ja sitä, että koira antaa koskea itseään joka paikkaan.

Myös hihnakäyttäytymisen harjoittelua jatketaan ja lisätään. Vetämistä ei sallita koskaan eikä missään. Ulkoillessa voidaan harjoitella myös ohittamisen alkeita: kaikki ohikulkijat saattavat olla ihania tai sitten ihan kamalan pelottavia, mutta yhtä kaikki, rauhassa yritetään mennä ja kaikkea ihanaa ei tarvitse tervehtiä. Sen sijaan, jos jokin pelottaa, niin sitä voidaan rauhassa ihmetellä sellaisen matkan päästä, ettei liikaa pelota.

Kun pentu on ollut viikon verran uudessa kodissaan, sitä voidaan alkaa opettaa olemaan yksin. Tämän opettaminen on yksi tärkeimmistä taidoista nykypäivän yhteiskunnassa. Käytännössä harjoittelu etenee parin minuutin aloituksesta pikku hiljaa kohti pidempiä aikoja. Huolehdi, että pentu on saanut olla kanssasi, touhuta ja ulkoilla tarpeeksi, ennen kuin jätät sen. Voit jättää sille jonkin luun pureskeltavaksi. Jos koira uikuttaa tai haukkuu, palaa sen luokse vasta kun se on hiljaa.

Oma lukunsa on lapsiin tottuminen ja niihin liittyvät pelisäännöt – molemmin puolin! Koiralle on hyvä opettaa myös sellainen, että sinä et aio varastaa sen ruokaa tai luuta, vaikka otatkin sen käteen. Tätä voi harjoitella vaikka siten, että pidät luuta, kun pentu syö tai lisäät kuppiin ruokaa kesken ruuan. Mieti, mitä itse teet ja kuinka haluat koirasi käyttäytyvän. Miten tähän tilanteeseen päästään?

Koiran fyysinen kehitys on nopeaa, mutta rasituksen kanssa täytyy olla varovainen. Koiraa voi totuttaa erilaisiin pintoihin ja erilaisiin maastoihin. Vaihtelevat maastot tekevät sopivissa määrin hyvää pennun fyysiselle ja motoriselle kehitykselle, sen lisäksi että useimmat tykkäävät kovasti tutustumisesta erilaisiin paikkoihin. ”Päätä” taas voidaan kehittää siten, että koiraa kuljetetaan mukana erilaisissa paikoissa, kulkuvälineissä, kaupungilla, markkinoilla, pimeät paikat, kummallisen hajuiset paikat jne… Samoin on tärkeää, että pentu oppii hyväksymään erilaiset ihmiset; miehet, naiset, lapset.

Koska fyysistä liikuntaa ei voi käyttää koiran energian purkamiseen pennun fyysisen kehittymättömyyden vuoksi, niin ”ajatustyö” on hyvä ja lisäksi hauska vaihtoehto. Tällöin koiralle voi opettaa ongelmanratkaisua tai laittaa nenä töihin. Leikkiminen on tietysti yksi parhaimmista yhdessäolon ja toiminnan tarpeen tyydyttäjistä.

Tässä iässä pennulle voidaan jo opettaa kaikkien perusliikkeiden suoritustapoja, leikin varjolla. Näitä ovat esimerkiksi kontaktin hakeminen ja pitäminen, istuminen, maahanmeno, luoksetulo ja sivulle tulo. Kaikki on kiinni ihmisen osaamisesta ja mielikuvituksesta!

5-7 kuukauden ikä:

Tässä vaiheessa yhteistyö koiran ja ohjaajan välillä voi olla jo hyvällä mallilla. Harjoittelu on edelleen hyvin leikinomaista, helpohkossa ympäristössä ja pieninä annoksina, mutta koirasta on voinut tulla jo hyvinkin taitava. Tällaiseen tulokseen on päästy, jos koiralle on löydetty juuri ko. koiralle sopiva, koiran mielestä maailman paras palkka, eli koira on saatu motivoitua oikein. Lisäksi koiran kanssa on tehty monenlaisia asioita; ei missään tapauksessa vain ALO-luokan liikkeitä. Erilaiset temput värittävät hyvin harjoittelua. Tässä vaiheessa koiralle alkaa pikku hiljaa aueta uros- ja narttukoiran elämän salat ja se asettaa omat haasteensa koiran kouluttajalle. Ohitusharjoitukset saattavat olla ajankohtaisia samoin kuin ovat maailmaan tutustuminen ja monipuolisten maastojen hyödyntäminen fyysisen kehityksen tueksi. Tässä vaiheessa koiran hampaat vaihtuvat pysyviin, joten luvallista, mieleistä pureskeltavaa kannattaa hankkia koiralle.

Eri harrastuslajeja voi tässä vaiheessa jo varovaisesti kokeilla, kuten tokoa, jälkeä tai hakua. Myös agilityesteisiin voidaan tutustua, vaikka varsinaista hyppyyttämistä onkin vielä varottava. Harjoittelu tapahtuu edelleen hyvin pienissä pätkissä, pikku hiljaa aikoja pidentäen. Täysin koiran ehdoilla. Leikki on edelleen koiran ”työtä”.

Koiran vahvasti osaamia asioita voidaan alkaa siirtää vieraampiin ja häiriöisempiin paikkoihin silloin, kun harjoitus onnistuu tietyllä määrällä toistoja esim. 80 %:sti. Häiriön lisääminen tehdään pikku hiljaa ja vain varmana siitä, että koira ymmärtää käskyn tai tehtävän. Tällöin puhutaan yleistämisestä.

8 kk – 1,5 vuoden ikä:

Koiran luonteeseen saattaa tulla muutoksia murrosiässä. Hyvän perustottelevaisuuden sekä hyvä ihminen-koira –suhteen olemassaolo auttaa selviämään tässä muutoksessa. Kuten ihmisilläkin, murrosikä ja sen vaikutukset ovat yksilöllisiä. Kaikkia edellä mainittuja harjoitteita voidaan yhä jatkaa ja ”pahimmassa” murrosiässä saattaa olla viisastakin, että harjoitellaan ns. helppoja juttuja uusien asioiden opettelun sijaan. Tämä vaihe voi vaatia kouluttajalta tavallista pidempää pinnaa, mutta se kannattaa, sillä hermostuminen ”vesittää” koko siihen asti tehdyn työn. Tässä iässä on tyypillistä, että koira murisee, haukkuu tai räyhää asioille. Tämä johtuu usein epävarmuudesta tai pelosta, joten ihmisen täytyy ohjata koiraa kohti toivottua käytöstä ”kiltillä” tavalla; ei räyhäämällä ja riehumalla. Koiraa ei voi kieltää pelkäämästä.

Uusia opeteltavia asioita, mahdollisuuksien mukaan, voivat olla esim. hyppy, nouto, seisominen, kaukokäskyt ja paikallaolon ajan lisääminen.