-tervetuloa meille!

Koulutus – kahden lajin vuorovaikutusta!  |  Pennun koulutus  |  Kuka olen?

Kuka olen?

Olen 28-vuotias kahden pienen lapsen äiti. Perheeseen kuuluvat miehen ja lasten lisäksi tällä hetkellä 3 parsonrussellinterrieriä. Lisäksi meillä on hevonen.

Ensimmäisen koirani sain 10-vuotiaana, jolloin meille muutti kuvankaunis shetlanninlammaskoira Titta. Hän ilahdutti elämäämme lähes 15 vuotta. Kouluttajaharrastukseni sai mukavasta koirasta ”helpon” alun ja kiinnostukseni eläinten käyttäytymiseen heräsi jo silloin. Olin itse vasta kymmenen vuotta, mutta hyvässä opissa edistyimme sekä tokossa että agilityssä mukavasti. Rodulle tyypilliseen tapaan Titta oli hieman arka ja pidättyväinen, mutta yhteistyömme oli vahvaa. Olen sitä mieltä, että tuon ikäisenä nuori ihminen pystyy jo oppimaan koiran hallintaa ja opettamista sen vuoksi, että ihminen on tuossa vaiheessa vielä lapsille tyypilliseen tapaan aito, mutta pystyy ymmärtämään ohjeita ja noudattamaan niitä tarkasti. Kiinnostus eläimiin pitää tietysti olla lähtöisin lapsesta itsestään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koiraa voisi hankkia suoraan lapselle tai lapsen vastuulle. Aikuinen ihminen on koiran silmiin usein kuitenkin monimutkaisempi olento.

Opiskelun vuoksi koiran kanssa elämisessä oli hieman taukoa, mutta vastoin kaikkia aiempia periaatteitani Kira muutti meille kaupunkiin ja kerrostaloon vuonna 2002. Nykyään asumme omakotitalossa maalla lähellä Jyväskylää. Vuoden päästä Kiran jälkeen taloon tuli Osku. Tästä alkoikin sitten todellinen koulu koiran hallinnan, motivoinnin ja ehdollistamisen maailmaan! Onneksi taustalla oli sheltin kanssa hankitut ”perusopit” ja osaamista, joiden avulla lisäoppiminen ja koiran käyttäytymisen ymmärtäminen oli helpompaa.

Kira ei ollut murrosiässä mikään helppo tapaus, vaan todella herkkä rähjäämään vierailla koirille. Ihmisille Kira on aina ollut unelma, vaikka olisikin mielellään ottanut pomon paikan nuorena, kun huomasi minun olevan hieman hukassa Kiran temperamentin vuoksi, sheltin jälkeen. Aktiivinen harrastaminen oli ratkaisu Kiran kanssa elämisen ”orastaviin ongelmiin” sekä siihen, että oma osaaminen alkoi kehittyä tauon jälkeen. Myös Osku on asettanut omat haasteensa, edelleen, sillä se ei ole niin helposti motivoitaessa, kuin Kira. Lisäksi Osku on luonteeltaan melko ”itsenäinen”.

Tällä tiellä olen edelleen ja Kira kuten Oskukin ovat nykyään mainioita koiria tilanteessa, kuin tilanteessa. Toki hiottavaa, opittavaa ja ylläpidettävää on aina, mutta juuri se on koiraharrastamisen ”suola”. Nyt, kun perheeseen on muuttanut kolmas parson, olen vakuuttunut rotuvalinnastamme; terve, mainio harrastuskoira, aktiivinen, toiminnanhaluinen, yhteistyökykyinen, oppivainen sekä kaikenlisäksi ystävällinen ja passelin kokoinen!

Rotu on opettanut minulle todella paljon! En ole kovinkaan kisaviettinen, mutta tiedän mitä kisaaminen on ja mitä siihen vaaditaan; sen verran sitä olen harrastanut ja lisää on tulevina vuosina tarkoitus kisata, kokemuksen karttumisen vuoksi. Olen alkanut opiskella käytännön koulutuksen lisäksi eläinten oppimisen teoriaa ja tämä avaa koirien maailmaa entisestään ja auttaa ymmärtämään miksi koira tekee, niin kuin tekee. Koulutukseni perustuu teoriaan ja kokemukseen, jota olen kouluttajavuosieni aikana saanut hankkia. ”Viralliselta” koulutukseltani olen tradenomi ja kauppatieteiden maisteri, mutta koirat ovat rakas harrastukseni.

Tervetuloa mukaani koirien maailmaan!

Kati